NO HELPING HANDS NO EASY WAY OUT

en kerro mitä oon tehny mut vihaan olla yksin

CALLING CALLING I KNOW YOU MUST BE THERE

Oikeesti mun himo postaa on kyl aika jättis. Mut edellee, kone pysyy hijasena ton netin kannalta ja koneen alustava_korjaaja on kiireisenä Haaviston kannatusduuneista, joten saadaan odottaa viel hetki... Ois nii paljon jaettavaa, jotenki sais ehkä tänhetkistä päätä selvenettyy kirjottamalla. Jotai ees sillee ku sais melkee ääneen sanottuu. Emmä tiiä. Pää ei pelitä ja ootte missannu ainaki: megasiistin musikaalin, hyviä viikonloppuja, mahtavii fiiliksii, uusii ostoksii, koulustressin, sluibailun, elämäni ekan uuvee-vieton, aikaansaamattomuuden, onnellisuuden ja sit kans sen et välil on iha hyvä jatkaa tietä yksin, u know? fiilaa välil nii mahdilt mut välil ei sit ollenkaa. Nomut täs taas ollaa ja katotaa miten jatkuu.

Tehää joskus sit selvempää tekstii tänneki, sitku ajatus kulkee ja elämä hymyilee. right? mul on miljoona kuvaa odottamas.

shhht ass. oh yes.

Heiieh lovers, on ehkä tullu huomattuuki mun hiljasuus täällä.... Onnistuin jotenkin sairaan tähdellisesti säätää mun koneen jutut niin, et nyt ei netti toimi siin ollenkaan. Ja joo, kaikkea on kokeiltu :D onneks joku heppu tulee pian korjaamaan tilanteen, ja sit pääsen taas vuodattamaan mun päivistä tänne<3<3<3 so far mun päivät on oikeesti vaan kulunu mm: musikaali, musikaali, laulu, laulu musikaali, musikaali, laulu ja dats it. En tosiaa oo täs kahteen viikkoon ollu juuri yhdelläkään koulutunnilla. Kirjojakaan ei satu olemaan vielä. Mut hei, it happens ja katotaa jos sit neljännes jaksos jaksais lähtee kouluki rullaa!

JUST MAKE A MOVE AND YOU ARE HISTORY

Mulla on yksi isosisko ja yksi isoveli. Sisko on 24, veli 21. Mun sisko muutti kotoa pois jo 18 vuotiaana. Se on matkustellut paljon sen jälkeen, ollut maapallon toisella puolella kuukausia vain siksi, että huvittaa. Kadehdin vähän. Mun isoveli on käynyt armeijansa, keskittynyt opiskeluun, käynyt töissä ja pärjännyt hyvin elämässä. Se on aina asunut mun kanssa. Mut tänään kuulin, että se on muuttanut kai lopullisesti pois kotoa, Turkuun. Tiesinhän mä, et tää on tulossa kun se onnekseen sai sieltä opiskelupaikan, mut goddamnit. Mähän oon nyt ainoa lapsi kotona. Me ollaan ihan kaksin aina joko iskän tai äidin kanssa. Ei enää tappelua siitä, miksei toinen siivoa jälkiä keittiöstä, kumman ohjelma telkkarissa on tärkeämpi tai milloin pitää olla hiljaa kun toisella on aikainen aamu. Hei, tää on aika kummallista. Mutta musta on ihana kuulla, et se viihtyy siellä. Tai niin mulle sanottiin, en oo puhunut veljen kanssa sanaakaan sen lähdön jälkeen. Mun isosisko muuttaa ainakin vuodeksi sen Kallion unelmakämpästä Karjaalle opiskelemaan tanssia. Sairaan upeeta, et se pääs sinne.

Lähden viikonlopuksi kotkaan, tänään on mun so-called-bigbro-Roope:n synttärit. Pojasta tuli mies u know, se on nyt kahdeksantoista. Ihana päästä pois helsingistä,vaikkei täällä tällä hetkellä ookaan mitään suurempia ärsykkeita. Paitsi typerä ämmä.
Mulla ja miehellä on vuosipäivä vkloppuna. Kumpikaan ei ole Helsingissä. Great.
Liiskasin hetki sitten ötökän tietokoneen näyttöön, ällöö. Nyt meen nukkumaan. Öitä lovers. ♥

EI VOI VESI HUUHTOA TAI ILMA PAIJATA MITÄÄN TÄMÄN PEHMEÄMMIN

En taida kestää. Täydellisyys taitaa sittenki olla aika lähellä. Se löytyy ratikkamatkan päästä, tai metrollakin pääsisi. Tai kymmennillä busseilla. Hakaniemestä Kallioon, siskon kämppään kahdeksanteen kerrokseen. Vintille, ikivanhoja puutikkaitta pitkin katolle. Se luukku paino aivan saatanasti. En saanut muuten yhtäkään hyvää kuvaa.

kuvassa selvästi mm. steissi ja Helsingin keskusta

En jaksanut keskittyä ollenkaan kuvaamiseen, ja kaikki kuvat ihan mega tärähtäneitä ja muutenkin aika kehnoja. Mut tosiaan, se oli aika siistiä, kun kattoi takavasemmalle niin näki just ton ydinkeskustan, sitkun katto eteenpäin näki lintsin, ja suoraan takana Kallion kirkko, ja kun katto vähän keskustan ohi näki kaikkii katedraalei ja kirkkoja. Ja Suomenlinnan majakankin. Koko Helsinki oli siis siinä yhdellä katolla. Aika makeeta. Kotimatkalla Tepoksi esittäytynyt mies piti mulle seuraa, pyys numeroa ja seuraksi baariin, en antanut numeroa enkä lähtenyt baariin, mut se sanoi että pitää kokeilla kun ei voi koskaan tietää, että kuka on just se elämänsä ihminen ketä kipeästi tarvitsee. Se oli sairaan mukava nuori tyyppi ja meil on paljon yhteisiä kavereita.

Robyn - Call Your Girlfriend

Sit kans eilen. Tai tavallaan toissapäivänä. Oltiin Töölönlahdella makeella paikalla kivalla porukalla. Tykkäsin. Siitäkin ihme maisemakuvia (tai ok yksi onnistunut kuva). Ja sitten muita kuvia (yksi onnistunut kuva).

Ja me maataan maailmamme rannikolla,
ilma on hiljaa ja väsynyt.
Kellään ei koskaan oo ollut niin hyvä olla,
kuin mulla on nyt.

Ylihuomenna(huomenna) Pariisiin kuuden tyttökaverin kanssa. Kreisii.

(Meinasin itkeä koko aika kun Emil lähtee mut sitten kun se pahin on ohi niin on helppo olla ja vaihtovuosi on varmasti sen paras vuosi mut silti niin hassua kun ei voi enää sit maanantain jälkeen soittaa ja sanoa että moii lähde mun kans samaa matkaa keskustaan tai että lähdetään yöllä ulos tietämättä mihin ollaan menossa mut kyl mä tiedän et kun se tulee takaisin niin meillä on taas sairaan hauskaa ja upeeta aikaa)

asiat jotka harmittaa

oikeesti mä en tajua, miten niin moni asia voi olla niin monella päin helvettiä nyt. siltä musta ainakin tuntuu. eka tunsin olevani jotenkin onnekas, kun ei henkilökohtaisia ongelmia ollut muuta kun koulu ja se et oon nyt hiukan kipeä. mut nytkun näittä kaikkia asioita kasaantuu, rupee vaan harmittaa niin tajuttomasti. ahdistaa, kun en osaa kirjoittaa mitään. ajatus karkaa ihan jatkuvasti, unohdan syödä antibioottia, vitutan itteäni, en saa otettua itteäni niskasta kiinni. ei onnistu niin yhtään vitun mikään, siltä tuntuu just nyt, ja niin se onkin. mcr:n vika levy on tainnut tulla, ja thats fuckin it. eihän se maailma siihen lopu ei, mut mä nautin niistä niin paljon vielä. pitäs tehä tää päättötyö, mut teksti menee suunnilleen näin: kirja oli hyvä ja siinä oli poika jonka elämästä kerrottiin. //eli ei yhtään niin vitun mitään järkeä. mua harmittaa. miks pitää olla huono just nyt? Miksen osais kirjottaa asioita yhtä hyvin kun vuos sitten? sillon tunsin jotenkin olevani paljon syvällisempi, en niin pinnallinen ajattelija kuin nykyään. vaikka kyllähän mulla edellen ajatusta on, muta ei pointtia. teen tyhmiä asioita jotka on väärin. ja tiedän, että ne on väärin. hakeudun ongelmiin. alotin ryyppäämisen aivan liian nuorena, mut silti nautin siitä humalan tuomasta olosta. tuntuu, ettei tällä hetkellä vaan löydy mitään hienoa piristystä. vois tähän normaalisti sanoa, että piristää se, että jääkaapissa on jäätelöä. mutta tällä hetkellä ajatukset sanoo vaan, että lihotsilmissä lihotsilmissä. mua muuten itkettää melkein, miten hoikka mä olen joskus ollut. nyt oon vaan antanut kaiken mennä päin helvettiä, vaikkei se ookaan mun tapaista. Sitten ihan varmasti ajattelen, että joo koska tiedostan asian oikein hyvin, mä aijon ottaa itteäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä samanlaiseksi kuin olin ennen. Mut se on vaan toiveajattelua. ei se mene niin, vaikka mä kuinka toivoisin. Mua ahdistaa, että popjazzleiri menee ruissin päälle. tahtoisin olla treenaamassa siel täysin ahkerasti 10päviää, kuluttaa ääneni ja hankkia sen sitten takaisin. haluan, että mun ystävä paranee sen mielen sairaudesta ja olisi onnellinen. mä haluan pästä ulos ja nauttia raikkaasta ilmasta, mä haluan matkustaa pois helsingistä ja olla mun helsinkiläisten ystävien kanssa. mä haluan paljon kaikkea, mä kulutan käsittämättömästi rahaa ja mä olen huono ihminen. ei, en mä ole huono ihminen, välillä vaan saattaa olla vitun huonoja päiviä ja oon aivan helvetin ääliö vittumainen idiootti, eikä sille voi mitäään. voihan. mutta niin, eihän mulla ole mitään vitun kypsyyttä yhtään vitun mihinkään itseni kasaamiseen. vois vaan laihduttaa ja pitää kuria yllä, päästä sibikseen ja menestyä siinä missä haluan, olla vitun hyvä matikassa, kestää maikan piikittelyt, olla itkemättä pettymyksiä ja olla jotenkin voittamaton. mutta hei, sehän on vaan sitä toiveajattelua.

 

huh, mikä purkaus. mutta silti vaan vituttaa, itkettää, muttei ole väsynyt olo.

 

//Kirjoitin tuon hetki sitten, anteeksi kirosanojen kukkimisesta ja muusta paskasta, mutta nyt täytyy sanoa, etten ole kiinnostunut.

MIELI JÄRKKYY EVÄÄT HUKKUU

Joskus mä taisin kyllästyä siihen, että kirjoitin kauhean masentavasti. Sitten kirjoitin kauhean iloisesti, ja kaikista jutuista mistä todella tykkäsin - koen muutenkin olevani semi positiivinen ihminen. Sitten on tullut ajatuksia, että kestänköhän mä ollenkaan vaikeita paikkoja, sellaisia tilanteita jotka laittaa mut ihan maahan?

Kyllä mä kestän. Kestin tänäänkin.

Parasta on silti tietää, että mulla on ystäviä, jotka on valmiita kantamaan mun kanssa huolta. Ne on siinä mua varten, ja siinä mä oon onnekas. Helvetti sentään, sitä ei vaan aina tajua, ja vaikka jotkut toisteleekin aina, että ihanaa, kun mulla on tällaisia ystäviä! niin harvemmin sitä oikeasti pysähtyy ajattelemaan.

Mä todella toivon, että pystyisin pelastamaan ihmishengen, parhaan ystävän, maailman viisaimman ihmisen siltä kaikista pelottavimmalta ja ahdistavimmalta tapahtumalta - ajatukselta. Nyt olisin valmis tekemään sun vuoksesi ihan mitä vain. Tiedän, ettei niin saisi sanoa, mutta nyt tarkoitan sitä ja oon valmis siihen. Täysin valmis.

ITS A BEAUTIFUL NIGHT WE'RE LOOKING FOR SOMETHING DUMB TO DO

Viimepäivinä ollut paljon kavereita. Se on niin jees, ettei voi kuvailla.

Emil on taas sairaalassa. Mua harmittaa sen puolesta, se joutuu ravaamaan siellä jatkuvasti. Onneksi ne jutut ei ole kuolemaksi mitä sillä on.

Mutta niin, huomenna Vierumäelle ja sitten myöhemmin viikosta Kotkaan ensimmäistä kertaa elämässäni, jee!

PILLS DONT WORK BUT IT SURE IS FUNNY

Mua ärsyttää, kun mä aina niin kovasti oon tekemässä kaikkea, suunnittelen sikana, ja sit kaikki jää tekemättä. Kynnetkin pitänyt lakata tässä jo kauan sitten, pitänyt ostaa kuivashampoota ja lukea äikkää, mutta tosiaan, mitäänhän en ole tehnyt ! Aina kelaan et joojoo huomenna ja tänään teen näin ja näin, ja sitten en kuitenkaan. Ja joka aamu lupaan ittelleni, et meen aikasemmin nukkumaan. Paskat.

Todays SILLYlook eheee. Villapaita UFF ?e, hattu H&M 10e, kengät Pandora forever K-kenkä 75e(?), takki CTRL Wearhouse 39e, melodica bag carlings 5e

Kuumemittarin ääni ahdistaa, ja mielessä kävi lupailu että pitäs varata aika kiropraktikolle. Ehkä heivaan senkin ajatuksen pois ja meen nukkumaan.

HULLU ON SE JOKA HELTEELLÄ TANSSII JA SE JOKA KESÄLLÄ RAKASTUU

Heieh taas! Vaihto-oppilaat tuli ja meni, aika meni nopeesti. Oli sairaan hauskaa, tehtiin paljon kaikkea, shoppailua ja kiertelyä! Oli aika magee nähdä, et miten paljon väsytti jo kymmeneltä illalla :---D Nyt kuvia palajon !

Kiitos ja enempää en jaksa nyt heti ainakaan laittaa kuvia. Tänään oli kemian koe, ahaa, meni päin helvettiä : D koska tosiaan, oli vaan eilinen aikaaa harjotella, ja päätin silti kuluttaa sen kahvilointiin ja leffaan : D
Kävin kattoo Burlesquen ! Oli ihan loistava, tuli heti sellanen oli et pakko päästä jonnekin kattoo noita esityksiä ihan mielenkiinnosta.

theres a trailer!

ITSE EN KOSKAAN USKALLA PUHUA MUUSTA KUIN RAITIOVAUNUISTA

mutta ne tytöt olivat kertoneet surullisiakin juttuja, ja toisaalta illoista rannalla jolloin mikään ei voisi olla paremmin.

yksi mun lempikuvista ikinä, Nakkilacity joskus kesällä, Elias by me.

//Tästä postauksesta piti tulla ihan erilainen, mutta kun kirjotin noi sanat tohon, niin mieleen tuli vaan se yks päivä ihan kesäloman alussa, kun oltiin Hietsussa juhlimassa Piipen synttäreitä. Oli hauskaa ja upeaa ja sellaisia jälleennäkemisiä tapahtui paljon. Sitten ranta tyhjeni, istuin siinä rantavahdin paikalla ja hän oli mun edessä, sitten mentiin veneeseen istumaan ja sen jälkeen kahlattiin. Mulla oli lyhyet sortsit enkä kastunut, sillä pitkät hosusut ja se vaan juoksi mun perässä sinne veteen. Katottiin auringonlaskua ja se tarjosi sen hupparia mulle.

Siinä kuvia kyseisestä illasta, joka päättyi itkuun ja mököttämiseen ja sanaharkkaan ja välien rikkoontumiseen. Mutta nyt kaikki on hyvin taas, ja oon onnellinen :--)

//Kävin tutustumassa eilen mm sibikseen, ja tykästyin siihen ihan älyttömästi. Tuli niin turvallinen olo, kun joka suunnasta tuli jotain tuttuja, joita ei ole hetkeen nähnyt. Ihmiset oli sosiaalisia, lahjakkaita, ja vaikutti tosi ihanilta ja mukavilta ja symppiksiltä. Sinne jos pääsisin, olisin onnellinen. Vaikka ihan yhtälailla mä tykkään nykyisestä koulustakin. Saa nähdä, kuinka käy!

Hyvää yötä

mun on ikävä kesää ihan sairaasti vaikka haluankin elää nyt tän talven kunnolla mut silti en voi lopettaa kesän ajattelua voi ei olisinkin taas lämmintä ja hyvä sää eikä loskaa kiitos.

hah, postaus onkin otsikossa, ei muuta.