Lupasin eilen, että kerron viikonlopusta ja senhän teen. Tällä hetkellä oloni vaan sattuu olemaan erittäin kehno, pitäisi nukkua paljon enemmän.
Mulla oli tapana yli vuos sitten, että viikonloppuisin toin meille aina varmaan viis kaveria. Me katottiin leffoja ja nautittiin seurasta, valvottiin tajuttomasti, puhuttiin kaikkea, livahdettiin yöllä ulos, kuunneltiin musiikkia. Ja nyt se kaikki on ajan kanssa kadonnut, ollaan kiireisiä ja ollaan joidenkin ystävien kanssa etäännytty. Tänävkloppuna sain vähän takas edellisiä fiiliksiä.
Perjantai meni Feed Us Kaptain Unbelievable:n, Sweet Dreams And Rest In Peace:n ja Horsecoren tahdissa, oli jees ja hämmennyin miten hyvin jäbät veti ! Siitä jatkettiin Omenahotelliin, meillä oli ihan sairaan loisto aikaa, vaikka ihmisiä olikin sen verran, ettei mahtunut kävelemään tai mitään muutakaan : D
Lauantaina mentiin meille. Minä, Heidi, Kristiina, Veijo, Vili ja Aleksi. Syötiin fetasalaattia ja vuohenjuustovoileipiä - taisiis minä ja heidi :D muut sai nääntyä.
Loistavaa oli se, kun päästiin vihdoin nukkumaan. Pitkästä aikaa tuli taas se ihanan kamala ahdistus, kun on kuuma, ei oo tilaa, nukuttaa valtavasti, janottaa, naurattaa, turhauttaa, ja tuntee itsensä niin tärkeäksi. Veijo ja Aleksi nukkui mun sängyllä lähes tyytyväisinä, Heidi nukkui puoliksi sängyn alla ohuella petauspatjalla, minä, Kristiina ja Vili nukuttiin kahdella patjalla lattialla, yksi peitto poikittain käytössä. Oli ahdasta ja oli hauskaa, naurettiin ja niistettiin rivissä keskellä yötä (<
Aamulla oltiin väsyneitä, oli kylmä ja kauhea nälkä. Mun huone näytti sotkuisemmalta kun laki sallii, kuten myös keittiö. Märkiä kahvinpuruja sokerin seassa, kuivia teepusseja kupeissa, seissyttä salaattia pöydällä. Hauskoja juttuja ja väsymystä ja ryytyneisyyttä. Paljon ryytyneisyyttä ja kehnoutta.
Mul on tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa, mielin määrin kahvii ja tupakkaa. Tästä asti aikaa sydän vasta puolillaan, mielin määrin kahvii ja tupakkaa.
//Sitten myöhemmin kulta tuli meille, olin väsynyt mutta onnellinen että se oli siinä. Hyvää ystävänpäivää
mutta ne tytöt olivat kertoneet surullisiakin juttuja, ja toisaalta illoista rannalla jolloin mikään ei voisi olla paremmin.
yksi mun lempikuvista ikinä, Nakkilacity joskus kesällä, Elias by me.
//Tästä postauksesta piti tulla ihan erilainen, mutta kun kirjotin noi sanat tohon, niin mieleen tuli vaan se yks päivä ihan kesäloman alussa, kun oltiin Hietsussa juhlimassa Piipen synttäreitä. Oli hauskaa ja upeaa ja sellaisia jälleennäkemisiä tapahtui paljon. Sitten ranta tyhjeni, istuin siinä rantavahdin paikalla ja hän oli mun edessä, sitten mentiin veneeseen istumaan ja sen jälkeen kahlattiin. Mulla oli lyhyet sortsit enkä kastunut, sillä pitkät hosusut ja se vaan juoksi mun perässä sinne veteen. Katottiin auringonlaskua ja se tarjosi sen hupparia mulle.
Siinä kuvia kyseisestä illasta, joka päättyi itkuun ja mököttämiseen ja sanaharkkaan ja välien rikkoontumiseen. Mutta nyt kaikki on hyvin taas, ja oon onnellinen :--)
//Kävin tutustumassa eilen mm sibikseen, ja tykästyin siihen ihan älyttömästi. Tuli niin turvallinen olo, kun joka suunnasta tuli jotain tuttuja, joita ei ole hetkeen nähnyt. Ihmiset oli sosiaalisia, lahjakkaita, ja vaikutti tosi ihanilta ja mukavilta ja symppiksiltä. Sinne jos pääsisin, olisin onnellinen. Vaikka ihan yhtälailla mä tykkään nykyisestä koulustakin. Saa nähdä, kuinka käy!
It's a long way down
When you're alone
And there's no air or sound
Down below the surfaceThere's something in the water
I do not feel safe
It always feels like torture
To be this closeI wish that I was strongerI'd separate the waves
Not just let the water
Take me away
There was a time I'd dip my feet
And it would roll off my skin
Now every time I get close to the edge
I'm scared of falling in
En pelkää ehkä mitään niin paljoa kuin syviä vesiä.
Its been a while. Koeviikko, you see. Ja viikonlopun olin kiireinen - tosin iloisissa merkeissä. En jaksa oikein väkertää puhetta ja tekstiä, väsyttää niin, ettei ajatus kulje mitenkään. Menin tänään myöhässä kouluun, nukuin pommiin. Kohta tiskaan.
Tänä aamuna taivas on kaunis ja laaja. Minä kahvia keitän ja kahvin juon.
Avaan ikkunan, huoneisto happea saa ja haen lehden, sen keittiön pöytään tuon. Pihan puolella lapset on leikkineet jo paljon aiemmin, kuin minulla kello soi. Siel on sen verran suuria hiekkalinnoja, että niitä ei tunnissa kasata voi.
Äh, photobucket ei toimi. Ei sitten tule kuvia viikonlopusta. Ärsyttää. Onneksi pääsee kohta nukkumaan