torstai 24. helmikuuta 2011

MIELI JÄRKKYY EVÄÄT HUKKUU

Joskus mä taisin kyllästyä siihen, että kirjoitin kauhean masentavasti. Sitten kirjoitin kauhean iloisesti, ja kaikista jutuista mistä todella tykkäsin - koen muutenkin olevani semi positiivinen ihminen. Sitten on tullut ajatuksia, että kestänköhän mä ollenkaan vaikeita paikkoja, sellaisia tilanteita jotka laittaa mut ihan maahan?
Kyllä mä kestän. Kestin tänäänkin.
Parasta on silti tietää, että mulla on ystäviä, jotka on valmiita kantamaan mun kanssa huolta. Ne on siinä mua varten, ja siinä mä oon onnekas. Helvetti sentään, sitä ei vaan aina tajua, ja vaikka jotkut toisteleekin aina, että ihanaa, kun mulla on tällaisia ystäviä! niin harvemmin sitä oikeasti pysähtyy ajattelemaan.

Mä todella toivon, että pystyisin pelastamaan ihmishengen, parhaan ystävän, maailman viisaimman ihmisen siltä kaikista pelottavimmalta ja ahdistavimmalta tapahtumalta - ajatukselta. Nyt olisin valmis tekemään sun vuoksesi ihan mitä vain. Tiedän, ettei niin saisi sanoa, mutta nyt tarkoitan sitä ja oon valmis siihen. Täysin valmis.

2 kommenttia: