asiat jotka harmittaa

oikeesti mä en tajua, miten niin moni asia voi olla niin monella päin helvettiä nyt. siltä musta ainakin tuntuu. eka tunsin olevani jotenkin onnekas, kun ei henkilökohtaisia ongelmia ollut muuta kun koulu ja se et oon nyt hiukan kipeä. mut nytkun näittä kaikkia asioita kasaantuu, rupee vaan harmittaa niin tajuttomasti. ahdistaa, kun en osaa kirjoittaa mitään. ajatus karkaa ihan jatkuvasti, unohdan syödä antibioottia, vitutan itteäni, en saa otettua itteäni niskasta kiinni. ei onnistu niin yhtään vitun mikään, siltä tuntuu just nyt, ja niin se onkin. mcr:n vika levy on tainnut tulla, ja thats fuckin it. eihän se maailma siihen lopu ei, mut mä nautin niistä niin paljon vielä. pitäs tehä tää päättötyö, mut teksti menee suunnilleen näin: kirja oli hyvä ja siinä oli poika jonka elämästä kerrottiin. //eli ei yhtään niin vitun mitään järkeä. mua harmittaa. miks pitää olla huono just nyt? Miksen osais kirjottaa asioita yhtä hyvin kun vuos sitten? sillon tunsin jotenkin olevani paljon syvällisempi, en niin pinnallinen ajattelija kuin nykyään. vaikka kyllähän mulla edellen ajatusta on, muta ei pointtia. teen tyhmiä asioita jotka on väärin. ja tiedän, että ne on väärin. hakeudun ongelmiin. alotin ryyppäämisen aivan liian nuorena, mut silti nautin siitä humalan tuomasta olosta. tuntuu, ettei tällä hetkellä vaan löydy mitään hienoa piristystä. vois tähän normaalisti sanoa, että piristää se, että jääkaapissa on jäätelöä. mutta tällä hetkellä ajatukset sanoo vaan, että lihotsilmissä lihotsilmissä. mua muuten itkettää melkein, miten hoikka mä olen joskus ollut. nyt oon vaan antanut kaiken mennä päin helvettiä, vaikkei se ookaan mun tapaista. Sitten ihan varmasti ajattelen, että joo koska tiedostan asian oikein hyvin, mä aijon ottaa itteäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä samanlaiseksi kuin olin ennen. Mut se on vaan toiveajattelua. ei se mene niin, vaikka mä kuinka toivoisin. Mua ahdistaa, että popjazzleiri menee ruissin päälle. tahtoisin olla treenaamassa siel täysin ahkerasti 10päviää, kuluttaa ääneni ja hankkia sen sitten takaisin. haluan, että mun ystävä paranee sen mielen sairaudesta ja olisi onnellinen. mä haluan pästä ulos ja nauttia raikkaasta ilmasta, mä haluan matkustaa pois helsingistä ja olla mun helsinkiläisten ystävien kanssa. mä haluan paljon kaikkea, mä kulutan käsittämättömästi rahaa ja mä olen huono ihminen. ei, en mä ole huono ihminen, välillä vaan saattaa olla vitun huonoja päiviä ja oon aivan helvetin ääliö vittumainen idiootti, eikä sille voi mitäään. voihan. mutta niin, eihän mulla ole mitään vitun kypsyyttä yhtään vitun mihinkään itseni kasaamiseen. vois vaan laihduttaa ja pitää kuria yllä, päästä sibikseen ja menestyä siinä missä haluan, olla vitun hyvä matikassa, kestää maikan piikittelyt, olla itkemättä pettymyksiä ja olla jotenkin voittamaton. mutta hei, sehän on vaan sitä toiveajattelua.

 

huh, mikä purkaus. mutta silti vaan vituttaa, itkettää, muttei ole väsynyt olo.

 

//Kirjoitin tuon hetki sitten, anteeksi kirosanojen kukkimisesta ja muusta paskasta, mutta nyt täytyy sanoa, etten ole kiinnostunut.