maanantai 21. maaliskuuta 2011

THEN WE JUST GET UP AND GO

En ees tiedä mistä alottaa.
Okei, alkuperäset sunnitelmat oli lähteä sunnuntaina 06 aamulla jonottamaan My Chemical Romancen keikalle. Mun suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, et meninkin jo lauantaina iltapäivällä jonottamaan... Kyllä, lunta satoi nätisti koko yön ja oli miinusasteita aika nätisti :D
Lähin la-su yönä kolmen aikoihin hyppelemään ja kävelemään kun oli niin helvetin kylmä, mutten muista siitä mitään. Sitten 05:15 luovutin ja lähin Shellille juomaan teetä ja koomaamaan.
jonossa aamulla
Sitten se sunnuntaii meniki siinä jotenkin hermoillessa, ja sitten: tapasin mcr:n kitaristin Ray Toron. Huhhuh. Oli kyl pyörtyminen lähellä, pakko myöntää :--DDD Jäbä ihmetteli kovasti, et miks helvetissä oltiin tultu jo lauantaina/perjantaina jonottamaan. Mut kyl se sitten tais ymmärtää, kuinka tärkee keikka tää on meille.
 
30 min ovien avaamiseen. 10 porttia joissa bodycheck, 3 ovea joissa lipuntarkastus. Ei saa juosta, tai takasin pihalle. Oon yhdellä portilla ensimmäisenä. Naru repästään irti, ei tarvita bodycheckiä, valtavia askelia pikakävelyä lipuntarkastukseen, siitä eteenpäin. Kauhea paniikki päällä koko aika. Sitte katon Joelin kanssa taakseni, wait wut missä kaikki muut on :D? Oliki hyvä etumatka. Sit siinä ennen kun päästiin kentälle piti venata jonossa 30min. Minä olin jumalauta_ensimmäisenä! Tuhat ihmistä ehkä, ja minä ensimmäisenä?! Tuntu aika epätodelliselta. No, siitä pääski sit eturiviin hyvin!
yleX:n kuva meistä eturivissä (Veera, Joel, minä)
Ei luoja et se settilista oli kreisi! Soitti vanhempiiki biisejä, mitä ei ennen tehnyt. Pillitin siellä ku pieni vauva, heh, hups. Mut ihan ilosta kuitenkin. Tuntu vähän siltä et unelmat ois täyttyny.

 Sit se, kun Ray puki mun kaverin tekemän paidan päälleen ja ne katteli niitä kaikkila lippuja joita mun jonotuskaveri oli tehnyt (ylemmässä kuvassa mulla kädessä samallai paita), ni sitte näytin tota mun paitaa niille, ja frank rupes huitomaan ja nauramaan ja taputtamaan ja osottelemaan, enkä edes huomannut ensin. Mut sitten ku huomasin ni ei helvetti miten hysteeriseks menin :DDD Koomista ajatella, että musta löytyy edelleen se täysin sama fanaattinen fanityttö mitä olin neljä vuotta sitten. Aika helpottavaa kanssa.

keikkakuvat yleX.fi
Sain Frankin kolme plektraa. Yhden keikalla, kaks joltain mcr:n keikkatyöntekijältä, joku tärkeen näkönen mies. Se iski ne mun käteen kun jubasin sen kanssa. Kokemus oli ihan kreisi. Once in a lifetime.

Olipa sekava ja hysteerinen postaus, mut ei pysty sanoin kuvailee fiiliksiä vieläkään. Ekat 30min keikan jälkeen ei tullu muuta kun liuta kirosanoja :D Ens postaus sitte selkeempi > 

mcrn tänään ilmestyny Planetary [GO!] musavideo =)

2 kommenttia:

  1. Wow, oo onnellinen et sul on tollaset jonotusmahdollisuudet. Meitsi ku asuu turus, heheh. Luulin eka et oisin sulle tosi kateellinen, okei oon mä vähän, mut oon myös tosi ilonen sun puolesta! Oli varmaan hienoo tavata Ray. :----) Oli kyllä mahtava keikka eikä mullakaan huonot paikat ollu. T: uskoutunut mcr fani since 2006 0/

    VastaaPoista
  2. Ella: mä tunnen itseni ihan liian onnekkaaksi nyt. Tuntuu edelleen kauheen epätodelliselta :D eikä jostain syystä pysty ajattelee muutakun tota sunnuntaita. ja lauantaita. oli hienoa tavata kyllä, ja toivottavasti sullakin oli sairaan hauskaa !!
    T: toinen yhtälailla uskoutunut mcr fani since 2006 =D<3

    VastaaPoista