DONT LET IT RAIN ON YOU

Eikö sitä sanotakin niin, että pitäisi varoa mitä toivoo? Niin mä ainakin luulen, ja oonkin ruvennut varomaan sitä aika paljon, vaikka eihän siitä ikinä tiedä toteutuuko mikään toive, ja sitten tuleekin se itsepähän toivoit, että sitä saat mitä tilaat. Mä en usko että muistan edes kaikkea mitä olen toivonut, mutta lasketaanko niitä? Ehkä ne sitten kanssa lasketaan. Niin kauhean moni asia on mennyt aika ristiin ja niin kauhean moni asia on onnistunut niin hyvin. Kaikki paska on lähes aina loppujen lopuksi ollut vaan tosi hyvää ja kivaa, ja kaikesta on jäänyt hyvä muisto. Tai ei tietenkään kaikesta, kyllä mä muistan ne pari hetkeä, kaksi kamalinta koskaan. Tai ehkä kolme. Mutta kaksi niistä on sellaisia, että kun katsoo kuvia tai kuuntelee kappaleita niin tulee mieleen vaan ne hetket ja sitten voi sitä ahdistuksen määrää ! Olen todella, todella väsynyt, aurinko vie niin hirveästi voimia multa ja varmaan aika monilta muiltakin. Väsyneenä musta tulee ärsyttävän perfektionistinen, raivostun siitä kun en ajattele oikein. Tai siitä, kun ajattelen jotain ja sitten alitajunta huuutaa jotain ihan muuta, se tuntuu ihan kauhealta. Ei sitä pysty edes kuvailemaan, mutta se tuntuu todella kauhealta. Musta ei ole kivaa olla nyt näin, musta on kivempaa olla iloinen. Mä haluaisn ehkä jonun sellaisen kivan mun viereeni, en kyllä haluaisi tosissani myöntää sitä yhtään kenellekään. Tai ehkä yhdelle tai kahdelle. Mutta en mä silti tiedä. Mua ärsyttää kun usein olen kauhean epävarma ja sitten heitän tilaisuudet ihan kokonaan pois, sitten kun tarvitsisin niitä niin niitä ei enää ole niitä tilaisuuksia. Sitten voi taas vain harmitella, että miten tässä nyt taas kävi näin, miksi toistin kaikki samat virheet? Mun ajatukset menee tosi paljon kaikkialla, ihan häiritsevän paljon. Ja tä siis johtuu siitä, että olen niin väsynyt. Ärsyttää olla aika tunteikas ihminen. Mä olen huomannut, että tosi usein nykyään mä haluan olla täydellinen. Tai en tiedä haluanko olla täydellinen, mutta haluaisin olla semmoinen, että olisin itse tyyyväinen. Eikä tää nyt ole mitään ulkonäköpaneita, vaan oikeastaan ihan vain siitä mitä mä olen sisältäpäin. Haluaisin kelvata kaikille. Rakastan sitä fiilistä, un joku kertoo mulle mitä mua kohtaan tuntee, siis ihan ystäävänä tai tuttuna tai kaverina vain. Tällaisia tilanteita sattuu vain mun kohdalle aika harvoin. Mä ajattelen, että jos mä olen hyvä nyt muille, niin mun unelmat toteutuvat, ja mun tulevaisuudesta tulee sellainen, mitä mä olen sen aina halunnut olevan. Mutta matka on pitkä, ja oon aloittanut valmistelut jo nytten. Jo vuosia sitten, oikeastaan. Tavallaan. Hmm, aika jännää, että tää mun koko illan kauhea olo lähti oikeastaan siitä, kun me oltiin siellä arabiassa, muut skeittasi ja mä kuvasin. Sitten joku mies tuli ihan mukavuuttaan kysymään, että mikä tää valokuvaus-buumi on, että kaikilla pitää olla isot ja hienot kamerat? Mä otin sen aika henkilökohtaisesti ja meinasin ruveta heti itkemään, siis kun siinä oltiin hetki käyty keskustelua. Mulle tuli vain sellanen olo, että se äijä koitti sano mulle jotain siihen suuntaan, että mitähän helvettiä sä täällä teet ja viitsisitkö painua vittuun sen kamerasi kanssa tai mä heitän sen seinään oikein vauhdilla olet aivan vitun paska kameran roudaaja että voit mennä pois kuvaamaan itseäsi ihan ikiomaa naamaasi kiitos heihei. Olin siis lyöty aika hyvin ja tosi helposti. Nyt mulla ei meinaa edes pysyä silmät auki, mutta en tiedä onko se paha. Valvon nyt paljon, ja nukun vaikka koko huomisen. Jos se sen vaatii. Katsotaan. Huomenna, tai siis tänään haluaisin olla jonkun kivan ystävän kanssa, jonkun sellaisen ketä en ole hetkeen kunnolla nähnyt. Tai siis olen, mutta en ihn kahdestaan. SItten haluaisin pelätä ukkosta ja syödä vaikka hyvää ruokaa, tai siis ei syödä vaan napsia vähän vaikka vihreää salaattia, se on helvetin hyvää. Sitten mennä nukkumaan ja nukkua hyvin, ilman että tuntee sellaista typerää oloa niinkuin nyt on.

 

nojaa, voisian tästä mennä kai nukkumaankin vihdoin pikkuhiljjaa, ehkä. Katsellaan.